Se, mitä olimme, olemme nyt.

Se, mitä meillä oli, on edelleen.

Yhteinen menneisyys, lähtemättömästi läsnä.

Kun siis kuljet metsässä, jossa kuljimme yhdessä

ja etsit aurinkoiselta pientareelta varjoani,

kun pysähdyt kukkulalle katselemaan kaukaisuuteen

ja kädelläsi etsit tapasi mukaan minua,

etkä enää löydä ja tunnet surun hiipivän sydämeesi

ole hiljaa.

Sulje silmät.

Hengitä.

Kuuntele askelteni ääntä sydämessäsi.

En ole poissa, kuljen mukanasi, aina sinussa.

Hemulin muistolle.

36 Jälkeläisen isä
Arttu, Ukko, Ukkeli, Apsu, Aattuli, Artun... Rakkaalla lapsella oli monta nimeä. 

Niin vaikeni ääni tassujen, sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,
sisintä hiljaa kuin ripien kalvavan.
Poissa on katse tummien silmien,
ja haukku, sitä enää kuule en. 

Rakkaudella ja Arttua ikuisesti ikävöiden,

Mami.